Viimeksi kirjoitin hieman siunauksista ja jaoin Raamatun paikkoja joissa kerrottiin siunauksista. Mistä kaikki hyvä tulee mitä meillä on? Millaisen vastauksen Raamattu antaa?
Tähän kirjoitukseen taas tahdoin ottaa muutaman kohdan Raamatusta jotka käsittelevät Jumalan kunniaa.
Jos nyt olemme tehneet sen johtopäätöksen että kaiken hyvän elämässämme saamme Jumalalta, Taivaalliselta Isältä, niin eikö myös olisi kohtuullista antaa Hänelle kaikki kiitos, ylistys ja kunnia Hänen hyvistä lahjoistaan?
Luetaanpa miten yksinkertaisen vastauksen Raamattu antaa asiaan.
(4:3) Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? Sela.
Psalmien kirja 4:2
Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.
Jesajan kirja 42:8
Itseni, itseni tähden minä sen teen; sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty! Kunniaani en minä toiselle anna.
Jesajan kirja 48:11
Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on, joka etsii ja tuomitsee.
Johanneksen evankeliumi 8:50
Viimeisessä jakeessa Jeesus puhuu Isästään – Jumalasta joka etsii kunniansa ja tuomitsee myös sen mukaan.
Heitänkin nyt pohdittavaksi.
Kulutusjuhlat näyttäisi olevan Suomen ja yleensäkin koko euroopan osalta juhlittu – mitähän tämä siis tarkoittaa?
Yksi ynnä yksi on…?
To be continued, or not