Tiedämme ettei tämä pallo – Tellus – jalkojemme alla voi oikein hyvin. Osa meistä jopa myöntää että meillä ihmisillä voi olla jonkinlainen osa tämän pahoinvoinnin lisääntymisessä. Joku harva saattaa ajattella että ihminen hukkuu omaan paskaansa.
Koko maapallo, eläimet, kasvit ja ihminen itse kärsii yksin ihmisen vuoksi. Jo nyt ihmiskunta kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin niitä ”syntyy” tilalle. Joku ryntää jo nyt syyttelemään Jumalaa erittäin yleisellä tavalla: ”Miksi loit näin riittämättömän maapallon?”
Aina ei kuitenkaan ole näin ollut. Ihminen eli Raamatun mukaan harmoniassa ja sopusoinnussa maapallon ja koko luomakunnan kanssa. Tässä harmoniassa ihminen saattoi elää ilman kylmyyttä, kuumuutta, janoa, kärsimystä, vaivaa, ei tarvinnut vielä viljellä ja puutarhan(Paratiisi) antimet olivat saasteettomia ja keinotekoisesti lannoittamattomia. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka ja kaikkea hyvää en edes ymmärrä tuoda esille, paratiisin ja nykyisen maailmamme välillä on niin huikeat erot.
Sitten tapahtui jotain pahempaa. Ihmisen lankeemus. 1.Moos.3.luku saamme tästä lukea. Seurauksena olivat kiroukset. Ensin käärmeelle, sitten vaimolle ja lopuksi miehelle. Tästä voisi kirjoittaa enemmänkin mutta keskitymme vain miehen kiroukseen.
Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”
(1Mo 3:17-19)
kielsin sinua: Käsky koski erityisesti Aadamia. Pelkkä Eevan ateriointi ei olisi aiheuttanut kirousta. Myöhemminkin Raamatussa puhutaan siitä, että miehen ”puraisu” aiheutti kirouksen. Eeva kyllä osallinen houkuttelullaan, mutta mies(Aadam) oli henkilökohtaisesti saanut käskyn olla syömättä kyseisestä puusta.
Kiroukseen sisältyivät vaivannäkö, elatuksen huolet, epävarmuus sadonkorjuusta(rikkakasvit) ja riippuvaisuus maan annista, eli töitä saa tehdä mutta tuloksesta ei ole varmuutta. Ja loppu – maaksi kaikki lopulta taas muuttuvat – on varmaa.
Pienen sivujuonen vetäisen tähän, että pakka varmasti menisi sekaisin. Onko parempi antaa alkuperäisen kirouksen olla voimassa, kuin pyrkiä irtautumaan tästä kirouksesta? Muutamia sanoja: tehoviljely, yksinhuoltajuus, työttömyys, eliniän pidentäminen, kivun lievitys, jatka lisää. Pahentaako kirouksesta pyristely vain asioita ja olenko ainoa joka ajattelee asioista näin? En ole, monet joille olen näistä puhunut ovat tulleet vakuuttuneeksi asiasta. Ihmisen pyrkimykset päästä irti kirouksesta vain pahentavat asioita ja alkuperäisen kiroukseen ”suostuminen” olisi lopultakin paras ratkaisu. Jumalan kirouksetkin ovat ihmiselle parempi vaihtoehto kuin ihmisen omat toimet. Ihmisen toimesta kirous muuttuu raskaammaksi. Tätä tarkoittavat siis Raamatun kirjoitukset Jumalan niin ihmeellisestä laupeudesta ihmiskuntaa kohtaan, että Hänellä on hyvä tahto mutta me olemme vääristelijöitä. Aivan läpi Raamatun menee sama sanoma. Jumala hyvä – ihminen tietoinen hyvästä sekä pahasta mutta ilman Jumalan suojelevaa armoa taipuu ennemmin pahaan. Room. 1.luku kuvaa elämää ilman Jumalaa, tai oikeastaan Jumalan kieltäjästä.
Lisätään toisen kaverin(Paavalin) kirjeestä pätkä.
Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
(Rom 8:19-23)
Jumalan lasten ilmestyminen = kun kaikki asetetaan ennalleen, paratiisi palautetaan.
Luomakunta on alistettu, eli kirouksen alainen. Luomakunta vapautuu kirouksesta. Tämä ei tarkoita että nämä olemassa olevat kasvit ja eläimet – ei edes samaa maapalloa – tulla sillä tavalla uudistamaan etteikö ne tuhoutuisi. Kaikki näkyvä tuhoutuu, jopa ruumiimmekin uudistetaan, ainoastaan olemassa olleet ja tulevat ihmissielut säilyvät. Huikea näky, yli 7 miljardia ikuista sielua tallaa tällä hetkellä olematonta. Nämä sielut ovat kahlehdittuina tähän katoavaan ruumiiseen ja maapalloon(näkyvään) mutta vapautuvat jonkinlaiseen vapauteen kuolemassa. En puutu nyt tuomioon koska tämä venyisi silloin liikaa.
Ei tämä kuitenkaan tähän lopu. 1.Mooseksen kirja(Raamatun ensimmäinen kirja) ja Johanneksen Ilmestyskirjan(Raamatun viimeinen kirja) kirjoittamisen välillä on yli tuhat vuotta(tutkittu on). Kaverit elivät selkeästi eri aikakausilla, maailma oli paljon muuttunut ja jälkimmäinen sukupolvi muisti varmaan aina myöskin mainita ”Hei, nyt eletään uutta vuosituhatta.” Tämä ensimmäinen kirjoittaja(Mooses) ei todennäköisesti tiennyt tästä jälkimmäisestä kirjoittajasta Johanneksesta, mutta Johannes varmasti tiesi tästä ensimmäisestä. Ainakin kirjoitukset olivat olemassa.
No, Johannes on lukenut näitä kirjoituksia ja saanut mahtavan bisnesidean. Hänpä päättää tämän mahtavan eepokseen iltapuhteinaan kun näyttää jääneen keskeneräiseksi, ja ryhtyy myymään teosta omanaan.
No, eihän se nyt ihan noin mennyt, mutta teki mieli hieman pistellä. Koeta ymmärtää, olin koulukiusattu koko kouluajan ja viimeisestä työpaikasta lähdin 7v. kestäneen työpaikkakiusaamisen, ja mielenterveystoimiston kautta.
Ilmestyskirjan luvut 21 ja 22 kertovat tästä Paratiisin palautuksesta. Entinen tuhotaan totaalisesti sillä ei se kelpaa enää mihinkään. Samalla tuhonhetkellä katoaa myöskin luomakunnan kirous.
Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
(Ilm 22:3)
Raamatussa on toki enemmänkin kohtia jotka kertovat tästä kirouksesta, ja miksei olisi koska kirous vaikuttaa koko ajan. Niin, Aadamista Aabrahamiin, Aabrahamista Daavidiin, Daavidista Jeesukseen ja Jeesuksesta näihin päiviin saakka. Noin 6000 vuotta.
Jos, siis JOS, nyt olemme rehellisiä itsellemme, katselemme ympärillemme, seuraamme elämäämme, tutkimme itseämme niin kyllä meidän rehellisyyden nimissä on myönnettävä kirouksen olemassaolo ja sen selvät merkit.
Mutta muistaaksemme, ja lohdutukseksemme mainittakoon vielä, Vapautuksenpäivä on tulossa.
Tässä tiivistetty käsittely aiheesta kirous, sen seurauksia ja eritoten miehen osalle langenneesta osuudesta.
Mikäli Ilmestyskirja kiinnostaa enemmänkin niin suosittelen yhtä parhaimmista ja lohduttavimmista kirjoista Ilmestyskirjan Selitys – Kaukainen Voittolaulu : Siegbert W. Becker.
On mielenkiintoista tutkia koko Raamattua myös Raamatun viimeisen kirjan kautta.
Vanhaa painosta ei enää saa, mutta uusi painos toivottavasti ilmestyy syksyyn mennessä.