Somessa eli sosiaalisessa mediassa tuli eteen kysymyksiä joihin koetan lyhyesti vastata kristillisen uskomme mukaan.
Ensimmäinen kysymys kuului: ”Onko uskonnolla mitään merkitystä suhteessa lähimmäisen rakkauteen?” tai ”Kykeneekö ihminen tekemään hyvää toiselle ilman uskontoa, ilman Jumalaa tai ilman lakia?”
Maailmassa on monia tuhansia jumalia ja uskontojakin syntyy uusia tiuhaan. Miksi kristillisen uskomme mukaan tohdimme siis ajattella että meidän uskomme on ainoa oikea ja meidän Jumalamme yksin on ainoa?
Raamattu, kymmenen käskyä ja uskontunnustuksemme meille näin vakuuttaa. Kristityille Raamattu on Jumalan sanaa, eli itse Jumala on saanut sen aikaiseksi käyttäen eri tapoja.
Paavali kohtasi Damaskoksen tiellä Jeesuksen, sai Pyhän Hengen ja oli Vanhan testamentin erikoisasiantuntija. Tämä yhdistelmä teki hänestä sellaisen pakanoiden apostolin että kristinuskosta tuli maailmanuskonto jo 300-luvulla jKr.
Jeesuksen opetulapsi Johannes taas sai ilmestyksiä, jotka sitten kehoituksesta kirjoitti muistiin.
Jokaisessa kristityn uudelleensyntymisessä on kuitenkin kyse henkilökohtaisesta vakuuttumisesta.
Mutta kun sadanpäämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin antavan henkensä, sanoi hän: ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika”.
Mar 15:39
Ihminen siis vakuuttuu henkilökohtaisesti siitä että kristinuskon Jumala on todellinen Jumala, rukouksiin vastaava Jumala, armahtava Jumala, mutta myös tuomari viimeisellä tuomiolla.
Mielenkiintoisia ovat todistukset joissa ihminen on kääntynyt muusta uskonnosta kristinuskoon, esimerkiksi islamista kristinuskoon. Tämä uskoontullut ihminen kertoo ja vakuuttaa kuinka hän vasta nyt on kohdannut todellisen Jumalan. Näin näitä tapauksia ja todistuksia on olemassa lukematon määrä, mutta toisinpäin ainoastaan aseellisesti ja henkeä uhaten. On myös tapauksia joissa kristitty on ensin pakotettuna kieltänyt uskonsa, Herramme Jeesuksen ja kuitenkin lopulta menettänyt henkensä. Mahdollisesti ja todennäköisesti tämä on tapahtunut varoitukseksi toisille.
Seuraavasta linkistä löydät raakaa materiaalia, enkä suosittele näitä lapsille tai ihmisille jotka pelkäävät järkyttymistä.
Järkyttävää materiaalia tämän linkin takana. Ei lapsille tai helposti järkyttyville. Todellisempaa kuin mitkään Living Dead -sarjat.
Vastaani ei ole tullut yhtään tapausta jossa tällaista käännyttämistapaa harrastaisivat kristityt. Onko siis muiden uskontojen jumalat niin kyvyttömiä itse vakuuttamaan ihmiselle olemassaolonsa? Miksi ihmisten täytyy viedä uskontoaan näin brutaalilla tavalla? Tällaiset vainot eivät yleensä ole kuitenkaan kantaneet kestävää hedelmää. Kristitty todistaa henkensä antaessaankin. Stefanus, ensimmäinen kristillisen kirkon marttyyri
Ensimmäisen kuningasten kirjan 18.luku kertoo yhdestä ”jumalien” välisestä selkkauksesta. 4000 Baalin profeettaa huutaa yli puoli päivää kuvitellun, kyvyttömän, kuuron, mykän Baal-jumalansa puoleen ja odotetusti vastausta ei kuulu.
Elia rukoilee todellisen ja ainoan Jumalan puoleen, ja heti tuli taivaasta kuluttaa uhrin, kivet, mullan ja jopa vedenkin ojasta.
Elia ja 4000 Baalin profeettaa – Oikea Jumala vastaa
Kristittyjen Jumala kieltää uskomasta, luottamasta ja turvaamasta mihinkään muihin jumaliin. Kristitty on siis sellainen joka turvaa yksin tähän Jumalaan ja kieltää muiden jumalien olemassaolon. Ensimmäisen laintaulun kolme ensimmäistä käskyä(lue käskyä, ei pyyntöä) käsittelee ihmisen suhdetta Jumalaan, ja toisessa laintaulussa on käsitelty loput seitsemän käskyä, eli suhdetta lähimmäiseen. Ensin tulee siis suhde Jumala ja sen jälkeen suhde toiseen ihmiseen – lähimmäiseen.
Tämä on olennainen järjestys myöskin sen tähden että maailmassa näemme paljon kauheutta ja vääryyttä joka todella on väärän uskonnollisuuden, eli väärää uskoa/uskontoa/uskonnollisuutta olemattomaan jumalaan/jumaliin(Elia ja Baalin profeetat). Eivät ne väärät jumalat(Baal) ole syyllisiä tällaiseen kun eihän niitä edes ole olemassakaan, vaan ihmisten harhainen käsitys ja ihminen on itse luonut mielikuvitus-jumalansa ja ihmeelliset ”rituaalinsa”. No, on siihen soppaan myös saatana näppinsä työntänyt. Teoista joutuu kuitenkin ihminen itse vastaamaan, ei hän voi viimeisellä tuomiolla saatanaa osoitella ja vierittää syytä yksin saatanan päälle. Vertaa syntiinlankeemus 1.Mooseksen kirjassa. Myös syntiinlankeemuskertomuksessa yritettiin syyllisyyttä vierittää toiselle ja lopulta saatanalle. Jokainen sai kuitenkin tuomionsa ja näin käy myös aikojen lopussa.
Kristillisen uskon mukaan muita jumalia ei siis ole olemassa ja siten myös muut uskonnot ovat turhia ja harhaa.
On siis vain yksi Jumala. Kuinka Jumala sitten toimii ja ilmenee pakanoiden parissa, tai nykyään jopa länsimaisissa ihmisissä jotka eivät ole lakia ja evankeliumia kuulleet?
Seuraava koskee pakanoita ja heitä jotka eivät ehkä ole tästä Jumalasta vielä tietoisia.
Tämän myös pitäisi avata ymmärtämään sellainen asia ettei Raamatulla lopulta kuitenkaan ole mitään tekemistä ihmisen tunteman syyllisyyden kanssa.
Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä – sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
Rom 2:14-16
Raamattu ja sen sanoma ei siis välttämättä ole se joka saa ihmisen tuntemaan syyllisyyttä. Toki Raamatustakin löytyy laki mutta syyllisyyden kannalta sinun ja minun sydämeni(omatunto, Jumalan henki) on vielä olennaisempi. Asia on mielestäni pikemminkin päinvastoin. Raamattu ilmoittaa ja osoittaa rikkomuksen, tuo esiin syyllisyyden mutta ennen kaikkea myös ratkaisun tähän syyllisyyteen ja tuo vapautuksen julki Jeesuksessa Kristuksessa. Raamattu on ainoa joka julistaa Jeesusta ratkaisuna syyllisyyteen. Mistään muusta tällaista vapautusta ei ole luvassa. Lopeta jo ne joogat ja muut turhanpäiväiset uskomushoidot(kivien ja enkelien palvonnat). Uskallan väittää syyllisyydestä lopullisen vapautuksen jokaiselle joka systemaattisesti ryhtyy avoimin mielin tutkimaan Jumalan sanoja. Lukijan täytyy pitää vain mielessä että Jumala puhuu sanansa kautta, ja mikäli ei jotakin vielä täysin ymmärrä niin aina voi pyytää ymmärrystä ja sivuuttaa sillä kertaa vaikean kohdan ”hattua nostaen”, kuten Luther asian ilmaisi.
Onko tämä seuraava esimerkiksi niin vaikeaa ymmärtää? Sehän on suomenkieltä! Kokeile, ja jos tuntuu jokin käsittämättömältä sillä hetkellä, niin sen voi sivuuttaa hattua nostaen ”En ymmärrä, kuinka sinä Jumala voit tällä tavoin säätää, mutta haluaisin oppia ymmärtämään.”
Eli laki on siis sydämissämme valmiina. Siitä todistavat näennäisesti ilman lakia elävät pakanat ja siitä todistaa myös ne nuoret seksuaalisuutensa kanssa kipuilevat länsimaalaiset. Lukemattomat palstat ovat täynnä kysymyksiä ja usein aivan onnettomia vastauksia, koskien tällaisten nuorten seksuaalisuuteen liittyvää epävarmuutta. ”Onko masturbointi väärin?” tai ”Onko se syntiä?” ja lukemattomia muita samankaltaisia kysymyksiä? Mistä nämä siis kumpuavat jollei Raamattu ole tuttu? Samat kysymykset esittävät sekä uskovien että myös ateistiperheiden lapset. Samoin myös vanhemat ihmiset kipuilevat omanlaistensa kysymysten kanssa ja sen vuoksi esimerkiksi avioliittolakia ollaan muuttamassa. Lakeja koetetaan muuttaa jotta syyllisyydestä päästäisiin eroon, ja jotta ”syyllistävistä” uskovista ja uskonnoista päästäisiin eroon, mutta kun se on niin vaikeaa päästä siitä sydämen laista eroon. Jumalan laki muistuttelee sieltä ja Pyhä Henki aina välillä pistäytyy vierailulle.
Uskonnolla ei siis näyttäisi olevan mitään merkitystä ja kuitenkin sillä on. Kristinuskon Jumala on sen lain sinne ihmislapsen sydämeen laittanut. Paha on siinä ihmisen sitten rimpuilla.
Uskaltaisimmeko vihdoin ja viimein tulla siihen johtopäätökseen että Jumalan laki on ihmisen sydämessä, ja että se vaatii meiltä tekoja. Se vaatii elämään kunnollista elämää, se vaatii lopettamaan huonot elämäntavat, se vaatii ja kehoittaa harva se päivä tekemään parannusta elämässä, mutta ennen kaikkea se vaatii etsimään sovitusta. Se ja se teko, laiminlyönti, rikos tai pahe vaatii sovittamista.
Jos nyt lähimmäinen on jotakin apua meiltä vailla, ja avun antaminen ei sillä hetkellä kiinnostaisi, varsinkaan jos ei ole niin akuutista asiasta kyse, tai itsellä olisi parempaakin tekemistä, niin kummasti saattaa siellä omassatunnossa pieni syyttävä pistos tai tökkäisy tuntua. ”Taidanpa sittenkin lähteä apua antamaan.”
Uskaltaisimmeko tällöin myös väittää, että kun kyseessä on siis Jumalan laki ja säädös, taustalla siis itse Jumalan tahto, ja kun jumaliin liittyy hyvin läheisesti myös uskonnot/uskonnon harjoittaminen/uskonnollisuus, niin sydämen lain vaatiman teon suorittamisessa lähimmäiselle on aina kyse myös JOKO uskosta, uskonnollisuudesta ja/tai uskonnon harjoittamisesta? Tiedostaen tai tiedostamatta.
Huomaa että ilman uskoa nämä teot tehdään kuitenkin pelkästään hyvän omantunnon vuoksi, jotta omatuntomme pysyisi hiljaa eikä soimaisi meitä. Näitä tekoja ei siis uskosta osaton tee Jumalalle oikealla mielellä. Ei hän ajattele tekevänsä tekoja Jumalalle ja Jumalan kunniaksi, ja siksi tällaiset teot eivät kelpaa Jumalalle.
Kristillisen uskon mukaan Jumala tahtoo että hyvät teot osoitetaan Hänelle. Niiden pitää tuoda kunniaa yksin Hänelle ja joka harrastaa hyvän tekemistä, hänen tulee ajatella täyttävänsä Jumalan tahtoa. Oletko sinä ajatellut tällä tavalla?
Miten sinä nyt siis vastaisit kysymykseen lähimmäisen rakkaudesta?
Lisää kannattaa lukea ja tutkia. Raamattua, Uutta testamenttia lukien ja katekismuksessa(vanhemmissa varsinkin) on hyvin selkeästi tiivistetty kristikunnan käsitys kristillisestä uskosta. Uskosta joka oli jo Aadamilla ja Eevallakin, sillä jo he odottivat Jeesusta vapauttamaan synnin kahleista.
On jo aika sinunkin katkaista kahleesi syntisäkistä ja roudata se Jeesuksen ristin juureen.
Seuraaviin kysymyksiin koetan ehtiä piakkoin vastaamaan. Laitetaan ne tähän muistiin.
Kykeneekö ihminen rakastamaan toista ilman uskontoa? Ihmisen vapaudesta ja omasta kyvystään rakastaa.
Uskontojen välinen dialogia, mitä se on? Miksi me kristityt sitten keskustelemme ”turhien jumalien” palvelijoitten kanssa?