Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
Psalmi 49:15
Vanhan testamentti julistaa sitä samaa totuutta kuin Uusi testamenttikin. Psalmit on kirjoitettu useita satoja vuosia ennen kuin Uuden testamentin tapahtumat alkoivat, ja kuitenkin tässäkin jakeessa todetaan se totuus mitä meille tapahtuu vielä tänäkin päivänä kun otamme Sanan vastaan.
Jeesuksessa meidät on lunastettu ja riistetty tuonelan vallasta, jonka alaisia me luonnostamme jokainen olemme. Me teemme ja elämme kristittyinäkin elämäämme väärin. Me tahdomme toki tehdä ja pyrkiä kohti hyvää, mutta päivittäin havaitsemme tämän jäävän kovin vajavaiseksi.
Kuinka sitten voisimme itseämme puolustaa?
Emme mitenkään. Meidän on vain hyväksyttävä se tosiasia, että jokin meitä riivaa, ja jokin meissä riippuu. Synti meissä saa aikaiseksi sellaista mistä sitten tunnemme piston omassatunnossamme. Tätä vastaan on mahdotonta taistella.
Mikä siis ratkaisuksi?
Tiedät ehkä sanonnan, että paraneminen alkaa kun tautinsa tunnustaa. Moni alkoholistikin on vapautunut riippuvuudestaan kun ensin on suostunut myöntämään sairautensa. Hän on myöntänyt, että himo alkoholiin ”riivaa” häntä. Samoin on meidänkin laitamme. Meidänkin on tunnustettava, että himo houkuttelee meidät syntiin.
Saatamme väärästä toiminnastamme syyttää olosuhteita, huonoja hermoja, stressiä tai keksiä vaikka mitä muita syitä, mutta jos olemme rehellisiä, niin tiedämme kaiken tämän olevan teeskentelyä ja tekosyitä.
Joku sanoo nyt, että tämä on kristittyjen keino ja tekosyy välttää vastuutaan. Tällä tavalla kristittyjen ei tarvitse tehdä mitään hyvää ja toimia oikein. Tästä johtuu maailman kaikki pahuus ja moraalittomuus kun kristityt on vallassa ja opettavat luopumaan omasta vastuustaan tekemistensä suhteen.
No, minä kysyn sinulta, että mikä tekosyy sinulla sitten on? Mikset itse mene ja toimi kuten tulisi? Mikä on se sinun valittu selityksesi?
Jeesus tahtoo tänäkin päivänä olla sinunkin parantajasi. Hän on jo ristinkuolemansa kautta ottanut syntimme kantaakseen jo ennen kuin minä ja sinä olimme syntyneetkään. Hän teki tämän, nähden etukäteen meidän heikkoutemme ja lankeemuksemme. Nyt, tänä päivänä, on sinun ja minun vain omistettava tämä omalle kohdallemme.
Palataan tänään ja huomenna ja ylihuomenna ja joka päivä tästä lähtien Hänen luokseen, tunnustamaan päivittäiset laiminlyöntimme ja lankeemuksemme, sekä ylistämään ja kiittämään Häntä siitä mitä Hän on vuoksemme tehnyt.
Ehkäpä saamme jonakin päivänä havaita sen ihmeen ettei synnillä enää olekaan niin suurta valtaa meihin.