Tämä on sapluuna ppt-esitykseen. Keskeneräinen. Ajatuksia.
1) Kyllä se paratiisi oli sitten ihmeellinen paikka. Siellä oli aina kesä ja lämmin. Meillä ei ollut ollenkaan vaatteita ja silti ei yhtään paleltanut.
Siellä oli kaikenlaisia ihania hedelmäpuita ja ne hedelmät olivat niin makeita syödä. Aina oli uutta satoa tulossa ja mitään ei tarvinnut kerätä varastoon.
Jumala toi eläimet nähtäväksi ja nimettäväksi. Ajatelkaa nyt, minä sain nimetä KAAAIIIIKKKKIIII eläimet ja Jumala vain katsoi vierestä kun minä nimesin niitä. Kaikki eläimet olivat ystävällisiä toisilleen ja niitten kanssa oli niin mukava leikkiä ja kisailla. Eläimet söivät vain ruohoa ja me söimme hedelmiä ja joimme joesta. Joesta joka haarautui siellä paratiisissa neljäksi suureksi joeksi.
2) Mutta nyt on kaikki toisin. Minua pelottavat nämä kylmät ja pimeät yöt. Eläimet ovat villiintyneet, ne pelkäävät meitä ja me pelkäämme niitä. Eläimet ovat ruvenneet syömään toisiaan ja kyllä se lampaan tai lohen liha meillekin maistuu, varsinkin kun maa ei enää samalla tavalla anna satoa. Kovasti on työtä tehtävä saadakseen ravintoa ja pysyäkseen lämpimänä ja kuivana. Kylmä on tuonut kaikenlaisia kolotuksia ja kipuja. Tunnen vanhenevani ja pelkään kuolemaa. Mitä sen jälkeen on, vai onko yhtään mitään?
Myöskin kaikki nämä tunteet mitä tunnen hämmentävät minua. Paratiisissa oli positiivisia, iloisia, onnellisia ja hyviä tuntemuksia mutta nykyään voin kokea myös kauhua, pelkoa, surua, ikävää ja kaikenlaisia ikäviä tuntemuksia.
Aivan niin kuin käärme minulle sanoi: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”.
1 Moos. 3:4-5
Mutta en minä arvannut että se näin pahaa voi tämä tietäminen ja tunteminen olla. Voi kunpa sen kaiken voisi peruuttaa. Kunpa paratiisin voisi palauttaa.
3) Jumala antoi kyllä lupauksen että syntyisi poika joka polkisi sen valehtelevan käärmeen pään ja tuhoaisi sen. Jos tämä kirous silloin väistyisi.
Ja nyt meillä on poika. Oikeastaan kaksikin mutta Jumala tarkoitti varmasti tätä Kainia. Tätä meidän esikoistamme. Ensimmäistä lastamme. Tästä tulee maanviljelijä ja tämä polkee jonakin päivänä sen käärmeenpään.
Varmasti jotain tämän kaltaisia ajatuksia Aadamilla ja Eevalla pyöri päässä ja tällä tavalla he varmasti muistelivat ja kertoivat lapsilleen.
4) Pojat kasvoivat ja Kainin Aadam opetti viljelemään maata mutta Aabelin asema oli huonompi. Häntä ei samalla tavalla arvostettu ja hän joutui hoitamaan karjaa.
5) Vanhemmat opettivat poikia myöskin pelkäämään ja kunnioittamaan Jumalaa ja pojat omaksuivatkin tavan tuoda Jumalalle lahjoja. Kain toi maan satoa ja Aabel teurasti karitsan.
Jumala kuitenkin näki molempien nuorukaisten sydämeen ja Kainilla ei ollut oikeaa asennetta tuodessaan lahjoja. Kain piti koko lahjojen tuontia Jumalalle typeränä ja turhana. Kainin sydän oli ylpistynyt kaikista niistä odotuksista joita hänen ylleen olivat vanhemmat asettaneet.
6) Kainin(Herran mies) nimikin tarkoitti jotain hienompaa ja parempaa kuin Aabelin(hukka, turha). Ihmekö tuo jos lahjan tuonti Jumalallekin oli kovin työlästä ja vaivanloista. Kain ei uskonut koko touhusta olevan mitään hyötyä mutta Aabel taas toi lahjansa iloiten. Hän oli oppinut alhaisiin oloihin ja oli oppinut ottamaan kaiken lahjana Taivaan Isältä. Hän tahtoi vuorostaan antaa lahjan hyvälle ja huolehtivalle taivaan Isälle. Aabel varmasti myös luotti siihen että jonakin päivänä kirous väistyisi maan päältä ja he saisivat taas asua siinä vanhempien niin ylistämässä paratiisissa.
Jumala näki miesten sydämiin ja jollakin tavalla osoitti pitävänsä enemmän Aabelin lahjasta.
7) Mahdollisesti Jumalan tuli kulutti vain Aabelin lahjan mutta ei Kainin, tai sitten savu kohosi Aabelin alttarilta kohti korkeuksia ja mutta Kainin alttarin savu meni vain maita myöten. Tätä ei tarkkaan kerrota mutta on olemassa paljon erilaisia maalauksia jossa tätä kuvataan eri tavoilla. Se kuitenkin on varmaa että Kain havaitsi Aabelin lahjan olevan Jumalalle mieluisampi. Kuvassa nähdään kuinka Kain kiivastui asian vuoksi.
8) Hän rupesi sydämessään hautomaan pahaa. Jumala näki kuinka Kainin mieli synkkeni ja Jumala puhutteli ja varoitti Kainia tästä. Kainin piti opetella hillitsemään ja tukahduttamaan se paha sydämessään ja Jumala lupasi että Kain voisi nostaa katseensa Jumalan puoleen milloin vain. Kain ei vain saanut tukahdutettua vihaansa ja katkeruuttansa.
9) Kain meni ja houkutteli Aabelin syrjempään ja hyökkäsi Aabelin kimppuun ja surmasi tämän. Kain piilotti Aabelin ruumiin ja oli kuin ei tietäisi mitään koko asiasta. Mutta Jumala tiesi.
10-14) Jumala meni ja kyseli Kainilta Aabelista ja Kain väisteli ja vältteli koko kysymystä. Samalla tavalla saattaa meidänkin sisimmässämme tuntua pahalta kun/jos olemme väärin tehneet.
Jumala kertoi Kainille tietävänsä Aabelista ja mitä Kain oli tehnyt.
Kain tunnusti vielä tekonsa Jumalalle ja valitti että hänen rikoksensa oli niin suuri ettei hän voinut sitä enää kantaa sisimmässään. Kain myös pelkäsi että joku hyökkäisi vuorostaan hänen kimppuunsa ja surmaisi hänet mutta Jumala lupasi suojella ja varjella Kainia tällaiselta.
Jumala kuitenkin ajoi Kainin niiltä seuduilta ja Jumalan kasvojen edestä, eikä Kain koskaan voinut palata isänsä ja äitinsä luokse.
Kain ei ollut se käärmeenpään polkija. Ei Jumala ollut koskaan sellaista väittänytkään. Aadamilla ja Eevalla vain oli niin suuret odotukset.
15) Jumalan lupaus ei kuitenkaan rauennut tyhjäksi. Se vain odotti aikaansa. Jumalan aikaa. Eräänä yönä syttyi tähti erään kaupungin yläpuolelle. Käärmeenpään polkija oli syntynyt.
Jeesus on polkenut tämän käärmeenpään ja Hän on luvannut, että jokainen joka uskoo Häneen pääsee eräänä päivänä paratiisiin joka on ainakin yhtä ihana jollei ihanampikin kuin tämä ensimmäinen Eeden.