Puhe adventtimessussa Waivattujen saunalla Lapinlahdella 7.12.2011

Hyvät kuulijat!

Voin tähän alkuun kertoa että jos en olisi saanut uuden alun mahdollisuutta 14 vuotta sitten niin tuskin olisin tässä nyt puhumassa teidän edessänne.

Olemme tulleet kirkkovuodessa adventin aikaan. Uusi kirkkovuosi alkaa adventista.
Sana adventti tulee latinankielisestä sanasta adventus Domini joka tarkoittaa Herran tuleminen.
Toisen adventtisunnuntain aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla eli Jeesuksen toinen tuleminen.
Adventin aika on itselleni monien kysymysten aikaa. Miten minä valmistaudun kohtaamaan joulun suurta sanomaa, sitä että Jeesus Kristus, Jumalan ainoa poika syntyi tänne maailmaan ihmiseksi.
Täytänkö minä odotuksen kiireellä, siivouksilla, leipomisilla ja lahjalistoilla? Nämä toki kuuluvat joulun odotukseen ja itsessään niissä ei ole mitään pahaa mutta ovatko nämä olennaisia asioita joulun odotuksessa?
Vai mietinkö mistä turhasta kenties tänä jouluna voisin luopua?
Maltanko ja uskallanko pysähtyä ajattelemaan mitä Jeesuksen ihmiseksi tulo tänne oman arkielämäni keskelle tarkoittaa?

Adventti muistuttaa meitä myös uuden alun mahdollisuudesta. Kun Jeesus syntyi Beetlehemin talliin, se oli uusi alku koko ihmiskunnalle, sinulle ja minulle.
Elämässäsi on varmasti ollut epäonnistumisia, pettymyksiä, epäoikeudenmukaisuutta ja ehkä miksi kysymyksiä Jumalankin puoleen. Jumala on kuitenkin nähnyt kaikki sinun vaiheesi tähän päivään asti ja Hän näkee myös tulevaisuutesi.
Meidän elämässä voi olla myös vaiheita ja alkuja jotka eivät vie meitä iloon vaan ne voivat viedä meitä suruun ja murheeseen, kipuun ja taisteluun.

Yksi suurimmista ja kipeimmistä asioista omassa elämässäni on ollut oman äitini äkillinen kuolema. Äitini kuoli yllättäen meidän viiden lapsen ja isäni silmien eteen kotisohvalle keskellä kauneinta kesää 19 v.sitten.
Olin silloin 15 vuotias ja nuorimmat sisareni 6 ja 12 vuotiaat.
Tämä oli valtava shokki ja traumatisoiva kokemus monella tavalla.
Äitini kuolemasta alkoi elämässäni alamäki ja pikkuhiljaa vauhti kiihtyi.
Mukaan tuli vahvasti alkoholi ja tupakka ja elämäni kääntyi ylösalaisin. Elin yöllä, nukuin päivällä. Elämästä katosi rytmi, mielekkyys ja päämäärä.

Seurustelin narkomaanipojan kanssa ja hänestä huumeet olivat saaneet jo vahvan otteen. Oli väkivaltaa ja pettämistä. Herran kuitenkin varjeli minut, huumeisiin en ikinä sekaantunut vaikka niitä tarjottiin.
Elämäni oli sekaisin. Minusta oli tullut bilehile ja oli päiviä jolloin jääkaapista ei löytynyt muuta kuin valo ja jotain juomanlitkuja jolla taas saisin tunteeni turrutettua.

Olin etsinyt elämääni sisältöä rahasta, tavarasta, juhlimisesta, viihteestä, poikaystävistä, kavereista, menosta ja meiningistä ja sisimpäni huusi tyhjyyttään.
Samalla se huusi myös totuutta. Mikä on totuus? Mikä on elämäni tarkoitus? Miksi olen täällä?
Tiesin että uskova, edesmennyt äitini oli rukoillut puolestani. Hän oli myös kertonut että oli olemassa taivas ja helvetti ja että Raamattu on Jumalan sanaa.

Kerran ollessani baarissa, kaljatuoppi nenäni edessä, sisimpääni heitettiin kysymys: Anu, minne menet jos tähän kuolet?
Siitä, kaljatuopin äärestä, alkoi valtava etsintä ja kysely. Samoihin aikoihin elämääni tuli ihminen joka oli täysi ateisti. Tämä lisäsi entistä enemmän tiedon janoani siitä, mikä on totta?

Lisäksi kärsin valtavasta kuolemanpelosta ja kaksi viikkoa oli asunnollani valot yötä päivää päällä.
Mietin jo itsemurhaa. Jos kerta elämällä ei ole mitään tarkoitusta ja kuoleman jälkeen on vain mustaa niin miksi sitten elää?
Tuntui kuin eteeni asetettiin kaksi tietä. On olemassa joko Jeesus ja elämä hänen yhtyedessään tai sitten millään ei ole mitään merkitystä, on sama vaikka kuolla pois. Olin tullut vedenjakajalle koko menneen, nykyisen ja tulevan elämäni suhteen.

Kerran ollessani yksin kämpillä silmäni sattuivat äidiltä saatuun raamattuun ja minulle tuli ajatus että rupeampa sitä lukemaan ja avasin sen uuden testamentin kohdalta.
Hämmästys oli suuri kun tuntui että se puhui suoraan minulle ja koin että ymmärsin lukemaani. Raamattu vaikutti todella mielenkiintoiselta ja niinpä luin sitä suurella innolla.
Pikkuhiljaa siitä alkoi avautua minulle Jeesuksen merkitys, ymmärsin että hän oli kuollut ristillä minun ja koko maailman syntien tähden ja tämä valoi minuun toivoa.

Olin joskus miettinyt sitä miksi Jeesusta sanotaan Vapahtajaksi ja nyt aloin ymmärtää miksi. Hän halusi vapauttaa minut synneistäni ja niistä alkoholin ja bile-elämän siteistä missä olin ja mitkä olivat antaneet vain tyhjyyttä.

Raamatun lehdiltä eteeni avautui Jumalan valtava rakkaus minua, sinua ja kaikkia maailman ihmisiä kohtaan ja tämän rakkauden tähden Jeesus lähetettiin meille että me hänen kautta voidaan lähestyä Jumalaa Isänä.
Janosin rakkautta, hyväksyntää ja puhtautta ja ymmärsin että vain Jeesus voi sitä minulle, tuhlaajatytölle, tarjota. Rukoukseni oli Jeesuksen puoleen vain: ” Jos otat minut tällaisena, niin ota.”

Niin Jeesus tuli minun elämääni ollessani 21 vuotias. Hän oli minua etsinyt ja kutsunut ja Hänen rakkautensa veti minua puoleensa magneetin tavoin. Sisimpäni täyttyi rauhalla ja ilolla että kelpaan hänelle tällaisena, en omiin ansioihini ja tekoihini nojaten vaan hänen suureen armoon ja rakkauteen luottaen. Elämääni palasi toivo ja luottamus, rohkeus mennä eteenpäin yhdessä Hänen kanssaan. Olin saanut uuden mahdollisuuden ja siitä olen kiitollinen edelleen Hänelle.

Adventti tarkoittaa siis Herran tulemusta. Luen tähän loppuun pätkän Martti Lutherin Matkaevästä-kirjasta:

Katso, kuninkaasi tulee (Matt. 21:5)

Hän tulee. Varmasti hän tulee. Sinä et tule hänen luokseen etkä hae häntä. Hän on sinulle liian ylhäinen ja kaukainen, etkä sinä voi kaikkine rahoinesi, vaivoinesi ja töinesi päästä hänen luokseen, jotta et kehuisi hankkineesi häntä itsellesi omalla mahdollisuudellasi ja ansioillasi. Ei, ihmisparka, ansio ja mahdollisuus eivät merkitse tässä mitään. Omalla puolellasi on pelkkä ansiottomuus ja mahdottomuus, mutta hänen puolellaan kaikki armo ja laupeus. Tässä kohtaavat köyhä ja rikas toisensa. Näin hylkäämme inhottavat ja epäkristilliset opit vapaasta tahdosta, jotka lähtevät paavista, yliopistoista ja luostareista. Sen mukaan meidän pitäisi aloittaa ja laskea ensimmäinen kivi. Meidän pitäisi muka tahtomme vapauden voimasta ensin etsiä Jumalaa, tulla hänen luokseen, juosta hänen perässään ja ansaita hänen armonsa. Varo itseäsi, varo tätä myrkkyä. Tämä kaikki on sielunvihollisen oppia, jolla hän pettää koko maailman.
Jumalan täytyy ensin tulla sinun luoksesi, löytää sinut, ennenkuin voit huutaa häntä avuksi ja etsiä häntä.
Paavali kirjoitta siitä Roomalaiskirjeessä ” Kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? ( Room. 10:14-15)
Jumalan on laskettava kivi ja aloitettava työnsä sinussa jotta sinä etsisit ja rukoilisit häntä.
Hän on jo saapuvilla kun sinä alat etsiä häntä.

Siunattua adventin aikaa.