1.Moos. 3:7
Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
Noin 6000 vuotta sitten Jumalan kuva, mies ja nainen, lankesivat syntiin koska epäilivät Jumalan sanaa. ”Onko Jumala todella sanonut?”: kuului silloin saatanan kysymys.
Surkeana seurauksena oli teon ja alastomuuden häpeäminen. Kuitenkin armollinen Jumala ja isä tuli ja kutsui lapsiaan. Samoin Hän kutsuu tänään meitäkin sovinnon tekoon. Isä on huolissaan ja tahtoo sovintoa jo ennen auringonlaskua.
1.Moos. 3:21
Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä.
Jotta isä kykenisi pukemaan lapsensa eläimen nahkasta valmistettuihin asuihin, joutui Hän itse vuodattamaan tämän eläimen veren. Kuule mitä Hebrealaiskirje sanoo verenvuodattamisesta.
Hebr. 9:22
Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
Hän halusi niin peittää heidän häpeänsä, antaa anteeksi ja myös säästää heitä saatanan ilkkumiselta.
Sitten 4000 vuotta myöhemmin astui Jumala itse maailmaan ja otti ihmisen muodon. Tämä Jeesus-lapsi kasvoi vanhempiensa hoidossa ja Hänen lopullinen päämääränsä oli koko ihmiskunnan häpeän poistaminen. Koko maailman syntien täydellinen sovittaminen.
Noin 30-vuotiaana hän sitten tuli synniksi, täydelliseksi vikauhriksi, ja antoi oman henkensä meidän syntiemme vuoksi.
Joh. 3:16-18
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Tämä on uskon asia. Uskossa saan tänä jouluna, ja joka päivä, ottaa vastaan tämän sanan ja omistaa myös omalle kohdalleni. Myös minä kuulun maailmaan jota Jumala rakastaa. Saan nostaa pääni ja katsoa Häneen, Jeesukseen, joka meitä syntisiä näin paljon rakastaa.
Saan myöntää syyllisyyteni: ”En tänäänkään ole onnistunut elämään tahtosi mukaan.” Ja saan ottaa vastaan syntien ja syyllisyyden anteeksiantamisen. Hän vuodatti verensä minunkin vuokseni ja pukee minut omalla vaatteellaan. Vanhurskauden vaatteella.
Kun saatana seuraavan kerran houkuttelee syntiin kysyen ”Onko Jumala todella sanonut?”, niin nosta sinäkin nyt pääsi pystyyn ja vastusta tätä kuten Kristus Jeesus aikoinaan ”Kirjoitettu on…”.
P. S. Onnistuuhan se vanha vainooja välillä petoksessaan. Lue silloin seuraava ja rohkaistu jatkamaan.
Hebr. 4:14-16
Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.