Olen muokannut alla olevan raamatun tekstin 1.Kor.13:1-13 niin että olen laittanut rakkaus sanan kohdalle sanan Jumala.
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi Jumalaa, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi Jumalaa, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi Jumalaa, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Jumala on pitkämielinen, Jumala on lempeä; Jumala ei kadehdi, Jumala ei kerskaa, Jumala ei pöyhkeile,
5. Jumala ei käyttäydy sopimattomasti, Jumala ei etsi omaansa, Jumala ei katkeroidu, Jumala ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. Jumala ei iloitse vääryydestä, vaan Jumala iloitsee yhdessä totuuden (Jeesuksen) kanssa;
7. kaikki Jumala peittää, kaikki Jumala uskoo, kaikki Jumala toivoo, kaikki Jumala kärsii.
8. Jumala ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on , katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, Jumala, nämä kolme; mutta suurin niistä on Jumala.
Laitan tähän joitakin ajatuksia mitä kyseinen raamatunkohta minussa herätti:
Kun vaihtaa rakkaus-sanan kohdalle sanan ”Jumala”, tuntuu että näkee Jumalan jotenkin selvemmin, hänen olemuksensa ja tahtonsa. Jumalahan ON rakkaus. Ja kun laitaa oman nimensä aina sanojen väliin, esim. Jumala on pitkämielinen Anulle, Jumala on lempeä Anulle jne. niin ihan hämmästyy että näinkö Jumala minuun suhtautuu!?
Jeesuksessa kaikki meidän synti on peitetty, Jeesuksessa on kaikki meidän usko, Hän on uskomme alkaja ja täyttäjä ja Jeesuksessa on kaikki meidän toivomme.
Nyt me näemme Jumalaa arvoituksen tavoin; arvailemme millainen Hän on, arvailemme mitä Hän mistäkin ajattelee, arvailemme Hänen tahtoaan. Sen takia on tärkeää että tutkimme Hänen sanaansa, Raamattua, sillä sieltä me löydämme Hänet sellaisena kuin Hän on tahtonut itsensä meille ilmoittaa.
Nyt minä tunnen vajavaisesti Jumalan ja tunnen vajavaisesti myös tunteillani Hänen rakkautensa. Tämä on lohduttavaa että kerran vajavaisuus minun ja Jumalan välillä lakkaa ja minä voin tuntea Hänet täydellisesti niinkuin Hän jo minut täydellisesti tuntee.